Heissan taas :D Kai mun täytyy saada nää "pakolliset"
postaukset ulos, nii voin sitte kirjottaa mistä haluan. Kaikkia varmaan
kiinnostaa ihan fakisti kuka ja millanen oon, mutta se on nyt vaan pakko. En
pyydä anteeksi >:D.
Yllättävän rankkaa miettiä, että kuka oikeastaan on. Nimen muistan
ja iän sekä mieltymykset sun muut, mutta se on vaan pintaa. Noh, kaipa ne
kalatki on ongittava ensin pinnalta eikun what?
Moi, oon Teemu 18v ja tykkään pyöräilystä ja asun Kuopiossa.
Siskoja on 2 kappaletta ja parempia ei löydy. Paras ystävä on
mah bro Niklas. I will tell you horror stories later about him.
Viime kevät oli mahtavaa aikaa. Kuin loton olisi voittanut, kun
Wilma suostui "treffeille" ekan kerran :)♥. Leffa oli mitä oli, mutta
onneksi oli parasta seuraa :). Joskus tulee joku ihq postaus meistä :). Just
you wait.
But wait there's more!
Tykkään kaiken näkösestä musiikista, poislukien 2000-luvun pop.
Päätä ei oo tehty kestämään sellasta. Toki aina löytyy niistäkin poikkeuksia.
Ei tule kyllä yhtään nyt mieleen mutta sen sijaan 90's on kova juttu :D (eyy
ooo Captain Jack, Sandstorm, Freestyler; kaikki menee). Ei pidä kuitenkaa
unohtaa metallin moninaisia tyylilajeja. Bodom, Metallica, LAMB OF GOD ♥ ja
Stam1na, Ei kehtaa kaikkia hyviä bändejä ruveta listaamaan kun sama ois lukee
Sinuhe. Ai niin, westside ganstarap 4 laif.
Olen harrastanut nuoruudessani sählyä muutaman vuoden
ala-asteella. Kuulemma ryhmän paras puolustaja silloin. Who knows. Enää ei oo
sähly niin paljo napannut mutta onhan se kivaa koulun pihalla käyä kesällä vähä
kavereitten kaa juoksemassa pallon perässä. Yksi harrastus oli kuitenki yli
muiden nuoruudessa. Squash.
Tai helpoimmin ilmaistuna, kössi. Sitä tuli pelailtua...7 vuotta?
Yläasteella siihen tuli vuoden tauko käden murtumisen myötä, mutta päätin
kuitenkin jatkaa. Kaikki treenikaverit olivat menneet reippasti ohi. Ei
harmittanu yhtään ei. Perskele.
Kaikista pettymyksistä huolimatta jatkoin urheasti lukion 1.
vuositason kesään asti. Silloin sain tarpeeksi hieman kököstä seurasta ja sen
maksuista. Eniten päätökseen vaikutti kuitenkin treenien sijainti: Kuopion
tennishalli. Varmasti yksi Suomen paskimmista halleista. Piste. Te, jotka
siellä jatkoitte, syvimmät osanottoni. Mitaleita tai menestystä ei käden
murtumisen jälkeen herunut pahemmin mutta tykkäsin käydä kisoissa huipun seuran
ja haasteiden vuoksi. Hienoja reissuja olivat kaikki :).
Menkääpä itse juoksemaan kaverin kanssa pienen mustan pallon
perässä mailat kädessä seittemäks vuodeks. Vähemmästäkin sekoaa.
Ehkä ois asiallista myös kertoa pyöräilystä. Siitähän tämän blogin
pitäisi kertoa. Vai?
Minulla on valtava intohimo pyöriä kohtaan. En ole ikinä
harrastanut missään seurassa pyöräilyä ja opin ajamaan sellaista vasta
5-vuotiaana. Ala- ja yläasteen käytin pyörää vain liikkumiseen paikasta A
paikkaa B. Himo taisi herätä vasta yläasteelta päästyäni. Sinä kesänä
taidettiin kispata Nikin kanssa ihan saatanasti hemmetisti.
Silloinen kispa on vieläkin tallessa mutta pidetään vielä vähän jännitystä yllä
siitä ;). Tuona mainittuna kesänä mielenkiinto pyöriä ja autoja kohtaan nousi
exponentiaalisesti. Opin käsitteitä joita en ollut aiemmin edes kuullut.
Opettelin hajottamaan korjaamaan
pyöriä. Aloitin myös kevarikortin ajamisen (ikinä ei oo liian myöhästä).
Tästä kaikesta voimme syytää Nikiä. Tai no, lähinnä kiittää, sillä
ilman sitä kesää sen pojken seurassa oisin kohtuu heikkokuntonen dataileva
nörtti (ei pahalla heitä kohtaan :) ), enkä tietäisi mikä on mäntä tai
sylinteri jne. . Nikiä voi siis huoletta kutsua mun mekaanikka-mentoriksi
(kivasti rimmas).
Olipas se pitkästi ja tylsästi kirjoitettua faktaa :D. Suokaa
anteeksi. Parempaa on luvassa. Hopefully.
Luonteeltani olen monien mukaan lauhkea
kuin lammas. Itse olen vähän erimieltä välillä. Ainakin liikenteessä. Eihän
siellä voi olla lauhkea kun edessä ajaa Prius. Prius kuskejakin ärsyttää
varmaan jos niiden edelle körröttelee Prius. Fuck dem Priuses..Priuss?
Priusseses? Antaa olla. Osaan siis olla äkkipikainen ja äkäinen jos tilanne
vaatii. Useiden muutamien
mielestä omaan hyvän tilannehuumorintajun. Kyllä, se on nyt sana. Olen
onnellinen kun muut ympärilläni ovat. Ehkä vähän sellaisnen
hauskuuttajan/pelleilijän luonteeksi voisin itseäni kuvailla. Osaan tosin olla
myös hyvin vakava ja ymmärtäväinen. Kuulostaa ihan poliitikon puheilta.
En voi sanoa olevani täsmällinen ja
tarkka, mutta jos jonkin aloitan niin koen suurta ahdistusta, jos en saa sitä
valmiiksi tai teen sen huonosti. Tämä piirre vahvistui aiemmin mainittuna
kesänä, kun pyörät ei ottaneet korjaantuakseen kerralla ja ennen (ja kesken)
jokaista matkaa jotain täytyi korjata. Siinäpähän opin.
Pakolliset shoutout itselleni vielä :D.
Seurailkaa jos siltä tuntuu myös ig:ssä @teemujohannessalo
Todella vaikea aloittaa kirjoittamaan
tälläistä tekstiä, mutta nyt huomaa että kun sen kerran aloittaa niin loppua ei
tule. Tän tekstin luettuani huomaa myös kuinka esseemäinen se oli :D. Lupaan
kautta kammen ja gripin että tämä ei tule toistumaan. Onnittelut teille jotka
luitte kokonaan :D Seuraavat postaukset koskevat sitä itse asiaa eli pyöriä.
Stay tuned.
Outoa kun kirjoittaminen tuntuu näin
kivalta eikä vastenmieliseltä. Taidan kuitenki säästää aikaanne ja silmiänne ja
lopetan tähän :).
Olkaa ihmisiks kunnes palaan!
COMING UP: Mysteeri nimeltään Monark
Avenue.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti